Teksti & kuvat: Oskari Miettinen
Miksi hylkeitä karkotetaan?
Hylkeet aiheuttavat rannikkokalastukselle sekä kalankasvatukselle merkittäviä taloudellisia vahinkoja. Harmaahylkeiden määrä on moninkertaistunut viimeisten vuosikymmenten aikana. 2000-luvulla hyljekanta on kasvanut noin viiden prosentin vuosivauhtia koko Itämerellä ja noin kolme prosenttia Suomessa. Vuoden 2024 Itämeren hyljekannan laskennassa saatiin tulokseksi 49 000 yksilöä, mikä on suuri määrä verrattuna 1980-luvun muutamaan tuhanteen yksilöön. Myös Itämeren norppien määrä on lisääntynyt varsinkin Perämerellä. Monilla rannikkoalueilla perinteinen verkko- ja rysäpyynti on muuttunut kannattamattomaksi hyljevahinkojen vuoksi.
Hyljevahingot syntyvät, kun hylkeet syövät kalastajien sekä kasvattajien kaloja, tuhoavat pyydyksiä ja pelottavat kaloja pois kalastusalueelta. Kalatalouden kannalta on varsin epämieluisaa, että hylkeet hakevat ravintonsa kalanpyydyksistä ja kasvatusaltaista. Samalla ne vaurioittavat pyydyksiä ja altaita sekä niissä olevia kaloja.
Vahinkoja on pyritty vähentämään hyljekarkottimen lisäksi myös metsästämällä sekä pyydysteknisin keinoin.
Akustinen hyljekarkotin
Hyljekarkottimet (ADD, Acoustic Deterrent Device) ovat akustisia laitteita, joita on kehitetty vähentämään hylkeiden aiheuttamia vahinkoja kalastukselle ja kalanviljelylle. Jotta hyljekarkotin toimisi tehokkaasti, on sen lähettämän äänisignaalin oltava riittävän voimakas ja äänen taajuuden oltava alueella, joka on hylkeen kuulon herkkyysalueella. Karkottimien lähettämien signaalien äänenpaine on yleensä tasolla 180–190 dB ja taajuusalue usein 10–20 kHz, joka on hylkeiden herkintä kuuloaluetta. Karkotin lähettää ympäröivään veteen lyhyitä tauotettuja korkeataajuisia äänipulsseja, jotka hylkeet kokevat epämiellyttäväksi ja liikkuvat poispäin karkottimesta. Hylkeitä voidaan karkottimen avulla estää lähestymästä kalanpyydystä tai verkkoallasta sekä estää kulkemasta salmen läpi.
Suomessa on saatu lupaavia tuloksia hyljevahinkojen torjunnassa vedenalaisiaäänisignaaleja lähettävillä hyljekarkottimilla. Karkottimia on testattu kasvatusaltailla, pyydyksillä sekä salmissa. Paikallisesti tunnetuin testialue lienee Naantalissa, jossa karkottimia on testattu juuri salmien sulkemisessa, jolloin on mahdollista luoda kokonainen hyljevapaa-alue.
Ääni veden alla
Äänen kulku vedessä eroaa sen kulusta ilmassa. Vaikka ääni etenee vedessä ja ilmassa kummassakin paineaaltona, niissä käytettävät vertailupainetasot ovat erilaiset. Äänenpaine mitataan Pascaleina (Pa), josta johdetaan voimakkuus desibeleiksi. Ihmisen korvaan kipua tuottava raja 140 dB ilmassa on 166 dB vedessä.
Äänen taajuuden yksikkö on hertsi (Hz). Hertsi kertoo, montako värähdystä mahtuu sekuntiin. Ihmiskorva kuulee taajuuksia 20–20 000 hertsin välissä, mutta on herkimmillään välillä 500–4000 Hz. Meressä elävien eläinlajien välillä on suuria eroja niiden kuulemassa taajuusalueessa. Kuulon herkkyyttä eri taajuuksilla voidaan kuvata audiogrammilla eli kuulokäyrällä. Hallin kuulo on herkimmillään taajuusalueella 10–20 kHz. Useat kalalajit aistivat taas hyvin matalataajuisia ääniä 30–500 Hz. Äänen vedessä vaikuttavat lämpötila, suolaisuus, lämpötilan ja suolaisuuden kerrostuneisuus, syvyys, aallokko, jääpeite, pohjan materiaali ja pohjanmuodot. Myös jäiden liikkeet ja sade kuuluvat vedenalaiseen äänimaailmaan.
Hyljekarkottimien tuottama ääni 10–20 kHz kuulostaa heinäsirkkamaiselta säksätykseltä. Vaikka ihmiselle karkottimen ääntä ei ole todettu vaaralliseksi, sen läheisyydessä ei suositella sukeltelua vaan on ohjeistettu pysymään 200 metrin päässä laitteesta.
Erilaisia karkotinratkaisuja
Karkotinlautta
Ponttoneilla kelluvalla lautalla ovat karkotin, ohjausyksikkö, aurinkopaneelit ja tuuligeneraattori sekä metanolitoiminen polttokenno-latauslaite, joiden avulla karkottimelle virtaa syöttävät akut ladataan. Lautta ankkuroidaan pohjaan ja voidaan liittää myös suoraan sähköverkkoon.
Pohjaan asennettava karkotin
Karkottimen asentaminen pohjalle tuo monia etuja. Se muun muassa mahdollistaa karkottimien laaja-alaisen käytön veneväylien äärellä.
Mobiilikarkotin
Tässä laitteessa karkotin ja sen säätöyksikkö sekä akut on asetettu polyeteenikotelon sisään. Laitetta on näppärä siirtää paikasta toiseen esimerkiksi pyydyksen tai altaan viereen.
Autonomisesti liikkuva karkotin
Tämä ”meridroonikarkottimen” prototyyppi on vasta kehitysasteella oleva karkotinratkaisu. Laitteella voidaan operoida laajalla alueella ja omaa paljon potentiaalia esimerkiksi yhdistettynä toimimaan AI-kameralaitteiston kanssa.
Vastuullinen kehitys – Uusimmat karkottimet
On tärkeää, että hyljekarkottimet eivät aiheuta vakavia kuulo- ja hyvinvointihaittoja merinisäkkäille, jotka altistuvat karkottimien äänille. Itämerellä pyöriäinen, norppa, harmaahylje ja kirjohylje on tunnistettu vedenalaisille äänille erityisen herkiksi lajeiksi. Kaloille eikä linnuille hyljekarkottimen korkeataajuuksisesta äänestä ei ole todettu olevan haittaa.
Karkottimia on kehitetty lähettämään äänipulsseja, jossa yksittäinen pulssi koostuu useista lyhyistä tauotetuista jaksoista, joissa äänen taajuusjakauma ja voimakkuus vaihtelevat satunnaisesti. Näin pyritään saamaan aikaan mahdollisimman suuri herätevaikutus hylkeelle ja toisaalta estämään hylkeiden tottuminen ääneen. Äänipulssien välillä voi olla satunnaistettu tauko, jonka pituus vaihtelee. Laitteissa pyritään maksimaaliseen karkotustehoon mahdollisimman vähäisellä mereen tuotetulla äänienergialla. Yhden karkottimen tehokas vaikutusetäisyys on noin 45 metriä.
Haasteita karkottimien käyttöön ja kehittämiseen tuovat mm. salmien sulkuhaasteet, huonokuuloiset hyljevanhukset sekä laitteiden korkea vuokra- ja hankintahinta.
Kehitystyötä tarvitaankin vielä lisää ainakin kustannustehokkuuden sekä käytännöllisyyden parantamiseksi.
Kalastuksen kehittämisohjelma KAKE
Kalastuksen kehittämisohjelman tavoitteena on parantaa kotimaisen kalastuksen kannattavuutta kestävästi ja lisätä luonnonkalan tarjontaa kuluttajille ja jalostukseen. Tekniset ratkaisut sekä kalastuksessa että saaliin käsittelyssä ovat yksi keskeinen kehityskohde. Kakessa jatketaan hyljekarkotinsovellusten kehittämistä yhteistyössä vesiviljelyn kanssa.
Länsi-Suomen Kalatalouskeskuksen työpakettiin kuuluu hyljekarkottimien ja hyljevapaisiin alueisiin liittyvän tietotaidon ja osaamisen siirto yhdessä Luonnonvarakeskuksen kanssa paikallistason toimijoille. Tavoitteena on luoda toimintamalli, joka mahdollistaa tehokkaan karkottimien hyödyntämisen koko rannikkoalueella. Hankkeessa työskentelee Anu Niinikorpi ja Oskari Miettinen.
Kalastuksen kehittämisohjelma aloitti
2023 ja se päättyy kesäkuussa 2026.
Hanke on saanut avustusta Euroopan
meri-, kalatalous- ja vesiviljelyrahastosta.
Sen kokonaisbudjetti on 1 300 000, josta
EU-osuus on 643 500 €.