Ennallistamisasetus tuli voimaan elokuussa 2024. Sen tavoitteena on parantaa luonnon tilaa laajasti eri ympäristöissä sekä suojelualueilla että niiden ulkopuolella. Ennallistamisasetuksen tavoitteiden saavuttaminen edellyttää laaja-alaista yhteistyötä luontoarvojen vahvistamiseksi aina soilta, metsistä, maatalousympäristöistä, tuntureilta sisävesille ja rannikon vesiin saakka. Luonnon tilaa voidaan parantaa monin tavoin esimerkiksi tukkimalla suo-ojia, palauttamalla joki- ja puro-uomia kohti luonnontilaa, palauttamalla laidunnusta perinteisesti laidunkäytössä olleille alueille tai vaikkapa poistamalla kuusia lehdoista.
Erityisesti valuma-alueilla tehtävät toimet, kuten soiden ennallistaminen, kaksitasouomat ja kosteikot kohentavat myös alapuolisen vesistön ja rannikkovesien tilaa. Tämä parantaa paitsi luonnon tilaa, myös virkistysmahdollisuuksia samalla, kun toimet tukevat myös kunnostuksia ja niiden tuloksellisuutta. Erilaisten kunnostus- ja ennallistamistoimenpiteiden myötä luonnon kyky kestää yleistyviä sään ääri-ilmiöitä vahvistuu, mikä parantaa yhteiskunnan iskunkestävyyttä.
Kunnostukset ovat osa kiinteistön ylläpitoa ja huolehtivat ranta-alueiden arvon säilymisestä sekä virkistyskäytön monipuolisista mahdollisuuksista samalla, kun ne edistävät luonnon monimuotoisuuden säilymistä. Kalojen lisääntymisaluekunnostuksilla parannetaan kalakantojen elinvoimaisuutta ja ekosysteemien tasapainoista toimintaa. Ihmisen aiheuttamat muutokset, kuten maankäytön aiheuttama kuormitus, jokien perkaus ja padot ovat heikentäneet kalojen lisääntymismahdollisuuksia, minkä vuoksi kunnostukset ovat monin paikoin välttämättömiä. Poikastuotanto- ja poikasalueiden kunnostuksilla varmistetaan myös kalakantojen elinvoimaisuus pitkällä aikavälillä.
Kunnostuksia tarvitaan, sillä rannikko-vesien tila on laajalti heikentynyt ihmisen toiminnan vaikutuksesta ja rehevöitymisen vuoksi. Rantarakentaminen, ruoppaukset ja veneväylien voimalliset avaamiset ovat esimerkkejä tekijöistä, jotka ovat heikentäneet monien kalalajien lisääntymismahdollisuuksia ja paikoin hävittäneet poikastuotantoalueita kokonaan.
Poikastuotantoalueita voidaan kunnostaa monipuolistamalla ruovikkoympäristöjä mosaiikkimaisilla niitoilla ja maltillisen kokoisien kulkuväylien tekemisellä ruovikkoon. Lisäksi turottamalla potentiaalisia poikastuotantoalueita, huolehtimalla siitä, että ei tehdä liian voimallisia ruoppauksia esimerkiksi kalojen kulkuväylille ja että esimerkiksi fladojen luontaisia kynnyksiä palautetaan veden vaihtuvuuden minimoimiseksi kalojen kudun jälkeen. Veden liian voimakas vaihtuvuus esimerkiksi ruopattujen väylien kautta voi aiheuttaa kalanpoikastuotannon kannalta liiallista vedenpinnan ja -lämmön vaihtelua, sameuttaa vettä ja liettää usein sopivia kutualustoja.
Kun kunnostuksia toteutetaan etenkin hauen poikastuotannon lisääminen edellä, hyödyttää se muitakin kevätkutuisia kalalajeja. Suuret hauet ovat paitsi poikastuotannon kannalta oleellisia, mutta ne ovat myös ainoita kaloja, jotka pystyvät hyödyntämään suurempikokoisia korkeaprofiilisia kaloja, kuten lahnoja ravinnokseen.
Länsi-Suomen Kalatalouskeskuksella käynnistyi keväällä 2024 hanke, jossa testataan tulosperusteisten rahoitus-mallien soveltuvuutta kunnostus-hankkeisiin. Hanke toteutetaan yhteis-työssä Luonnonvarakeskuksen, Öster-bottens Fiskarförbundin, Motivan (Valtion kestävän kehityksen yhtiö) sekä lisäksi kalatalousalueiden ja vesi-alueiden omistajien kanssa. Hankkeen tarpeellisuuden taustalla on julkisen sektorin heikentynyt kyvykkyys rahoittaa vaadittavia toimenpiteitä. Rinnalle tarvitaan uusien rahoitusmuotojen kehittämistä ja tulosperusteiset mallit kannustavat toimijoita keskittymään konkreettisiin vaikutuksiin sekä antavat enemmän vapauksia vaikutusten saavuttamiseksi. Hanke on rahoitettu Euroopan meri-, kalatalous- ja vesiviljelyrahastosta.
Kalatalousalan neuvontajärjestönä annamme neuvontaa myös kunnostusasioissa.
Luken LIFE-IP Biodiversea -hanke myös etsii kunnostuskohteiksi sopivia fladoja ja kluuveja rannikolta.
Jos kiinteistöllänne on hankkeeseen sopiva kohde, olkaa yhteydessä.
Kirjoittaja: Johanna Piipanoja, Länsi-Suomen Kalatalouskeskus
