Kalastus on vanha ammatti
Kalastus on kuulunut suomalaiseen toimeentuloon noin 10 000 vuotta, eli yhtä kauan kuin Suomessa on ollut asutusta. Suomen laajat kalavedet ja niiden tarjoamat kalastusmahdollisuudet olivatkin tekijöitä, jotka mahdollistivat Suomen asuttamisen sekä selviytymisen ankarissa oloissa. Kalastus on siis tärkeä osa suomalaista identiteettiä ja elämäntapaa, joka näkyy muun muassa monissa suomalaisissa paikannimissä. Kalastuksen kautta ravintonsa saa yhä tänä päivänäkin useat suomalaiset ihmiset.
Monet kaupallisesti tärkeät kalat, kuten muikku, hauki, ahven ja made ovat sellaisia lajeja, joita voisi kalastaa kestävästi nykyistä enemmän etenkin sisävesillä. Myös vajaasti hyödynnetyissä särkikalakannoissa on mahdollisuuksia moneen.
Kala on ympäristöystävällinen proteiinin lähde. Kalastus poistaa vesistöstä ravinteita. Etenkin särkikalojen kohdalla ravinteita poistuu vesistöstä merkittävästi, sillä etsiessään pohjasta ravintoa, ne lisäävät vesistöjen sisäistä kuormitusta saattamalla ravinteita pohjasta uudelleen kiertoon.
Kalastajia Putsaaressa 1942. Kuva: E. Vuorelan kuvakokoelma
Kalakannan elinvoimaisuus alueella
Kaupallisen kalastajan velvollisuuksiin kuuluu pitää saamastaan saaliista päiväkirjaa sekä sisävesillä että merialueella kalastaessaan. Merialueen tärkeimmille saalislajeille silakalle, kilohailille, turskalle, merilohelle ja punakampelalle on myös asetettu vuosittaiset saaliskiintiöt ylikalastuksen estämiseksi.
Yli 10 metriset kalastusalukset käyttävät aluskohtaista kalastuspäiväkirjaa ja muut alukset ilmoittavat lohisaaliista 48 tunnin kuluessa maihin tulosta ja muiden lajien saaliin kuukausittain ELY-keskukselle. Kiintiöiden täyttymistä ja saalisilmoituksia seurataan viranomaisen toimesta ja niiden laiminlyönnit ovat Euroopan yhteisen kalastuspolitiikan vastaisia vakavia rikkomuksia. Kalastuksenvalvontaa suorittaa ELY-keskusten valvojat, merivartiosto ja poliisi.
Ollakseen kaupallinen kalastaja, täytyy kalastajan ilmoittautua ELY-keskuksen kaupallisten kalastajien rekisteriin. Sen lisäksi kaupallisen kalastajan veneen on oltava rekisteröity kalastusalusrekisteriin ja kalastajalla on oltava alkutuottajan omavalvontasuunnitelma. Lisäksi kalastajalla tulee olla hygieniapassi, mikäli hän käsittelee kalaa maissa maissa, esimerkiksi kalasatamassa.
Kalastusta säätelevät eri viranomaiset ja kalatalousalueet. Kalastuksen säätelyn päätöksenteon perusteena käytetään kalastustilastoja ja tieteellistä tutkimusta, joiden perusteella päätökset tehdään. Lisäksi kuullaan myös asiantuntijoita sekä kansalaisyhdistyksiä. Ammattikalastusta saa siis harjoittaa ainoastaan niin, että se on kalakannalle kestävää ja takaa kalapopulaatioiden elinvoimaisuuden.
Kalakannat säilyvät elinvoimaisina, kun niillä on riittävän laajat syönnösalueet, jotka tarjoavat kaloille ravintoa eri elinkierron vaiheissa. Lisäksi kalat tarvitsevat hyväkuntoisia poikastuotantoalueita, joilla varmistetaan kalakannan tuottavuus jatkossakin.
Elinvoimaiset kalakannat ovat kalastuksen edellytys. Kalastajat ovat yksityisyrittäjiä, joiden elinkeino on riippuvainen vaihtelevan suuruisesta luonnonvarasta, jonka vuoksi kalastajilla on myös vahva intressi kalakantojen kestävään käyttöön.
Kaupallisten kalastajien käyttämät pyydystyypit
Suomessa on ajan saatossa kehitetty eri saalislajeille erilaisia pyyntimuotoja eri kalastussesonkeja varten ja monet nykyisistä kalastusmuodoista ovat tuhansia vuosia vanhoja. Vaikka pyyntimuodot ovat vanhoja, ovat välineet aikojen saatossa nykyaikaistuneet.
Ainoastaan rekisteröitynyt kaupallinen kalastaja saa käyttää pyydyksiä, jotka on tarkoitettu kaupalliseen kalastukseen. Tällaisia pyydyksiä ovat isorysä ja trooli, sellaiset koukkupyydykset, joissa on yli 100 koukkua tai yhteen lasketulta pituudeltaan yli 240 metriä pitkät verkot.
Eri kalalajeja pyydetään eri pyydyksillä ja eri aikoina vuodesta.
Seisovalla pyydyksellä tarkoitetaan paikalleen pyyntiin laskettua kalanpyydystä. Kaupallisten kalastajien käyttämät seisovat pyydykset ovat pääasiassa erilaisia verkkoja, rysiä tai katiskoja ja joskus myös pitkäsiimoja tai muita koukkupyydyksiä.
Kalaverkko on vedenalainen pyyntiväline, joka koostuu vaakasuorista köysistä eli pauloista ja ohuista silmäverkoista. Se on suunniteltu pyydystämään kaloja niiden koon perusteella. Pyydykset pitää merkitä lippusaloilla sellaisilla alueilla, joissa on veneliikennettä.
Vedettävällä pyydyksellä tarkoitetaan nuottaa, troolia tai verkkoa, jota vedetään. Suomessa troolilla kalastetaan avomerellä, saaristossa ja rannikon läheisyydessä. Suomen ammattikalastuksen saaliistan suurin osa on troolikalastettua silakkaa tai kilohailia.
Sisävesissä troolataan erityisesti muikkua. Suomessa tyypillisimpiä nuotattavia kalalajeja ovat muikku, silakka, siika ja kuore. Nuottaamista voidaan käyttää syksyisin myös hoitokalastukseen, jolla poistetaan vesistöstä särkikaloja. Nuottaa voidaan vetää myös talvisin jään alla.
Rysä on sulkupyydys, jossa kalat ohjataan suuaukosta lähtevän verkkoaidan avulla nielun kautta kalapesään ja joka on ankkuroitu paikoilleen kalastamaan. Rysän kalapesässä kalat säilyvät elävinä ja kalat, joita ei haluta saaliiksi esimerkiksi kokonsa tai lajinsa puolesta, on helppo vapauttaa elävinä takaisin vesistöön.
Merialueella rysällä pyydetään lohta, siikaa, silakkaa sekä ahventa ja särkikaloja suomukaloja ja sisävesillä myös muikkua. Rysätyyppejä on erilaisia ja niistä on kerrottu lisää alla. Paras aika rysäkalastukselle on viileiden vesien aika, jolloin ne pyytävät hyvin eivätkä likaannu.
Kalastuksessa käytetään usein termiä suomukala. Se on kotimaisten perinteisten kauppakalojen (hauki, ahven, lahna ym.) yhteisnimitys. Tärkeimmistä kauppakaloista silakkaa, kilohailia, muikkua ja kuoretta ei katsota suomukaloiksi. Sama koskee lohensukuisia kaloja.
Rysätyyppejä
Pohjarysä ankkuroidaan pyyntiin vesistön pohjalle. Pohjarysällä pyydetään kaloja, jotka viihtyvät pohjan läheisyydessä, esimerkiksi kuhaa ja ahventa.
Avorysä on kelluva pyydys, joka pyytää pintakerroksessa liikkuvia kaloja, kuten silakkaa, norssia, muikkua ja siikaa. Avorysää kutsutaan myös paunetiksi.
Push up rysät eli ponttoonirysät on kehitetty vastaamaan hylkeiden kestävien pyydysten tarpeeseen. Ne on tehty erittäin vahvasta hapaasta ja suunniteltu alunperin lohen kalastukseen. Nykyisin myös pohjarysät valmistetaan merialueelle hylkeenkestävästä hapaasta.
Sisävesillä ja rannikolla käytetään jonkin verran myös pienempiä luokkirysiä, jossa rysän suuaukko pidetään auki tyypillisesti teräskehikolla eli luokilla. Luokkirysiä käytetään hyvin matalissa vesissä esimerkiksi kutevien haukien tai lahnojen pyyntiin sekä talvella mateen pyyntiin.
Katiskojen käyttö kaupallisessa kalastuksessa on lisääntymään päin hyljekannan kasvun takia, joka on tehnyt verkko- ja rysäkalastuksesta paikoin mahdotonta.
Verkot voidaan puolestaan jakaa kolmeen päätyyppiin.
Pohjaverkot lasketaan vesistön pohjaan ja niiden yläpaulan noste on alapaulan painoa pienempi.
Välivesiverkko upotetaan haluttuun syvyyteen, jossa se pysyy kannatusten avulla. Välivesiverkon yläpaulan kannatus on tavallisesti yhtä suuri kuin alapaulan paino, jonka ansiosta verkko pysyy suorassa.
Pintaverkkojen yläpaulan kantavuus pitää verkon kokonaan pinnassa ja sen alapaula painaa vain sen verran, että verkko pysyy suorassa.
Kalastettava laji määrittelee verkon mitat, silmäkoon ja pyyntitavan.
Kaupalliseen kalastukseen soveltuvat vesistöt
Suomessa toimii 118 kalatalousaluetta, joiden keskeisimpiin tehtäviin kuuluu käyttö- ja hoitosuunnitelman laatiminen sekä sen noudattaminen. Käyttö- ja hoitosuunnitelma on asiakirja, joka ohjaa kalatalousalueen toimintaa ja se linjaa kalastuksen järjestämisen sekä kalaveden hoitotoimenpiteet kalatalousalueen toimialueella. Kalatalousalue siis järjestää kalavarojen käytön ja hoidon ELY-keskuksen hyväksymän käyttö- ja hoitosuunnitelman mukaisesti. Lisäksi ELY-keskus myös valvoo käyttö- ja hoitosuunnitelman toimeenpanoa. ELY-keskuksella työskentelee kalatalousviranomaisia, joiden tehtävänä yleisen kalatalousedun valvonta.
Oman vesialueen soveltuvuudesta kaupalliseen kalastukseen voi siis tiedustella kalatalousalueelta, jonka alueella vesialue sijaitsee. Kalatalousalueiden käyttö- ja hoitosuunnitelmat ovat kaikkien saatavilla ja ne löytyvät kalatalousalueiden nettisivuilta. Lisäksi neuvontaa on saatavilla alueellisilta neuvontajärjestöiltä, joihin Satakunnan ja Varsinais-Suomen alueella toimiva Länsi-Suomen Kalatalouskeskus ry kuuluu.
Huomioitavia asioita: sopimus
Kaupallisesta kalastuksesta kannattaa tehdä aina kirjallinen sopimus, josta käy ilmi sopimuksen molemmat osapuolet, kalastusluvan hinta, kalastusluvan sopimusaika sekä sallitut pyydykset. Lisäksi on hyvä liittää sopimuksen liitteeksi karttapohja, johon kalastajan käyttöön vuokrattu kalastusalue merkitään selkeästi epäselvyyksien välttämiseksi.
Tämä tietopaketti on tuotettu vesialueiden omistajille tiedoksi mitä ammattikalastus on, miten se soveltuu eri vesialueille ja miten kalakantojen elinvoimaisuus varmistetaan. Tietopaketti on saatavissa myös painettuna esitteenä tai ladattavissa PDF-muodossa tästä.
Esitteen avulla on tarkoitus helpottaa ammattikalastajia saamaan kalastuslupia ja vastaamaan vesienomistajien mieltä askarruttaviin kysymyksiin.
Esite on tuotettu Fiskeriinspektör J. Alb. Sandmanin säätiön tuella.
Esitteen on tuottanut vuodesta 1951 lähtien toiminut alueellinen kalatalouden neuvonta- ja edistämisjärjestö Länsi-Suomen Kalatalouskeskus ry. Yhdistyksen tarkoituksena on kalatalouden yleisten edellytysten edistäminen toimialueellaan, ammattimaisen kalastuksen toimintaedellytysten kehittäminen, vedenomistajien ja kalatalousalueiden neuvonta sekä yleisen kalataloustietouden levittäminen.
